Hiljainen huhtikuu

Taas on luvassa kuukausikollaasi, koska tänne ei näköjään tuu enää päivitettyä mitään muuta kuvien, ajan ja kameran puutteen takia. Helmikuu on oikeestaan menny aika tiiviisti erilaisten kouluhommien parissa. Ehkä pahin rysis alkaa olla ohi, mutta hommia kyllä riittää ihan sinne viimeseen koulupäivään asti, jos ei sen ylikin. Vastapainoks kouluhommille oon kuitenkin liikkunut ja vietäänyt aikaa kavereitten kanssa niinkun aina ennenkin.

1.Siinä mun perus kolmen koon set-uppi. Kahvia, kone ja koulukirja

2.Varhaiskasvattajien taidonnäyte munien maalaamisesta

3.Yhtenä päivänä oli jo niin lämmin, että uskalsin kaivaa kun bleiserin kaapista ja oon oottanu sitä niiin pitkään! Toivottavasti kohta sitä saa käyttää usemmin

4.Nii sitä vastapainoo koululle

1&2 Pääsiäisen aikaan värkkäsin pajuista sydänkransseja Tuomaksen pienellä avustuksella. Hienomman vein äitille ja harjoitusversion jätin itselle

3&4. Viime viikolla oli Wapun avajaiset, joten oli hyvä syy vetää haalarit jalkaan (liian) pitkästä aikaa.

Maaliskuun kuulumisia

Tää kevät ja varsinkin tää maaliskuu on mennyt hirveen nopeesti! Tuntuu että on ollu hirveesti tekemistä, mutta puhelin kuvissa ei hirveesti ollutkaan mitään. Se kertoo ehkä jotain siitä, että suurin osa mun ajasta on mennyt kouluhommien parissa yllätys, yllätys.. Nyt suurin osa kursseista alkaa olla loppu ja kurssisuoritusten palautus- ruljanssi hetkeks ohi. Esseitä ja muita kouluhommia mun pitää edelleenkin vääntää, mutta ei yhtä tiiviillä tahdilla kun tuossa aiemmin. Kouluhommien lisäks oon kuitenkin kerennyt tehdä jotain muutakin. Tässäpä 8 kuvaa mun maaliskuulta:

1. Itsenäisen opiskelun viikolla kävin autokoulussa ajamassa 2 ja 3 vaiheen loppuun. Hirveesti en uutta oppinu, mutta onpahan käyty.

2&4 Käytiin Tuomaksen kanssa hiihtelemässä metsäsuksilla. En ollut koskaan ennen kokeillut muita kuin normaalisuksia, mutta omasta mielestäni ainakin osasin ihan hyvin hiihtää noilla kahden metrin lankuillakin

3. Tää kuva kuvaa niin hyvin mun perus perjantaina ja sunnuntaita. Valtion rautateillä siis matkalla "lomalle" ja Sukevalle.

1. Olin pari viikkoo sitten äitin ja isän luona koiravahtina ja vietettiin Moskun kanssa aika rentoo aamua sängyssä. Muut koirat sai tyytyä lattiapaikkoihin, että vanhus sai omaa aikaa

2.Tuomaksen ja mun taidonnäyte : kinkkupiirakka soveltamalla Valion ja äitin reseptejä oman maun mukaan.

3. Ostin vihdoin itselleni tuon Leviksen paidan pitkän harkinnan jälkeen. Aika massaa, mutta pakko oli saada

4. Uusia reenivaatteita ja monia salilla kulutettuja tunteja. Oon nyt parin viikon sisään taas aktivoitunu vähän ton salilla käynnin suhteen mun pienen lomailun jälkeen. Tänään pääsin myös kauden ekalle juoksulenkille luontoon, kun jalkakäytävät alkaa olla sulat. Aika siirtyä siis suksilta lenkkareihin ja pururatoihin.

Yksityiskohtia asunnosta

Oon jo pitkään halunnu esitellä täällä mun asunnon sisustusta, mutta tää on vielä osittain niin keskeneräinen että en viiti täällä alkaa isommin kuvailemaan vielä. Päätin kuitenkin kuvailla tänne mun lemppari yksityiskohtia täältä asunnosta. Mun asunnon sisustuksessa toistuu paljon harmaa, valkoinen, tumma sininen ja tumman puun sävyt ja nuo värit toistuvat myös asunnon yksityiskohdissa.

Korurasia Iittala/ Meikkiboxi Cocobanda

Puinen tarjotin Ikea/ Mariskoolit Iittala

Purkki ja tuikkukipot Iittalan Kastehelmi-sarjaa

Puiset sydämet tekstillä käsityömessuilta

Pienet kannelliset korit Ikea

Amigurumi rotta

Viime postauksessa esiteltyjen korien jälkeen siirryin vähän pienenpiin virkkaustöihin ja aloitin amigurumi hahmojen virkkaamisen. Ennen noita koreja ja tätä rottaa en ollut koskaan virkannut. Työtä aloittaessani en siis osannut juuri yhtään virkata, mutta kiitos monien hyvien youtube videoiden ja käsityö-blogien opin ja onnistuin väsäämään tämän kirjanmerkki-rotan. Lopulta tämä rotta oli oikeastaan todella helppo tehdä ja hyvä opettelutyö, sillä siinä tuli monipuolisesti erilaisia virkkaustekniikoita. Rotan tekemistä helpottivat helposti luettavat ja seurattavat ohjeet.

Ohjeen virkatun kirjanmerkki-rotan tekoon löydät täältä

Virkatut korit

Syyslomalla päätin ottaa härkää sarvista ja opetella virkkaamaan. Idea virkkaamiseen lähti ystävieni innostuksesta ja ehkä myös vähän verenperintönä. Niinpä ostin käsityömessuilta matonkudetta ja marssin mummon luo virkkauskouluun. Isomman harmaan korin tein siis mummon avustuksella ja pienemmän valkoisen korin lähinnä itse äidin pienellä avustuksella. Matonkuteella oli todella helppoa opetella virkkaamaan, sillä siinä ei ollut säikeitä niin kuin normaalissa langassa, jotka vaikeuttavat virkkaamista. Myös korin ohje oli helppo eikä tappanut heti motivaatiota virkkaamiseen.

Tein korit Lankavan ohjeella heidän Venla-kuteestaan käyttäen virkkuukoukkua nro7. Itselläni on kuitenkin aika löysä käsiala, joten jos käsiala on kireämpi suosittelisin käyttämään 8 koukkua.

Äidin tekemä villatakki

Tässä reilun puolen vuoden aikana oon miettinyt mun tyyliä todella paljon ja vihdoin 21 ikävuoden lähentyessä on oma tyylini alkanut hahmottua mulle. Mun pukeutuminen on muuttunut paljon klassisempaan suuntaan ja yleensä mun vaatteet onkin nykyään semmosia simppeleitä ja rauhallisen värisiä. Tykkään ihan tosi paljon just Marimekon perinteisistä raita- ja pallopaidoista ja hankintalistalla onkin niitä muutama lisää. Tän hetkinen suosikki mun vaatekaapissa on kuitenkin kuvissa näkyvä äitin neuloma pitkä villatakki. Sain siis tuon takin yllätyksenä joululahjaksi ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Värinsä ansioista tuota on helppo yhdistellä kaikkiin asuihin, mutta se ei ole kuitenkaan tylsän yksivärinen vaan tuo asuun kivaa särmää ja sopii todella hyvin mun silmien väriin. Äitille siis pisteet kotiin ja iso kiitos ihanasta neuleesta. Voin vaan kuvitella kuinka paljon tää pääsee käyttöön töissä just mekkojen tai farkkujen kanssa varsinkin nukkarissa. Pikkusiskoni sanoikin, että tämä neule on ihan lastentarhanopettajan takki. Voi siis päätellä, että ehkä ammatinvalinnallani on ollut jotain tekemistä tyylini muotoutumisessa.

Neule on siis tehty tällä ohjeella Novita Kajo ja Novita 7veljestä langoista.

Etäsuhteet

Melkein kaksi vuotta siiten tulevaisuuttani suunnitellessani ja opiskelupaikan saatuani  ei mieleeni todellakaan putkahtanut että joutuisin elämään etäsuhteessa poikaystäväni kanssa ja vielä vähemmän osasin odottaa sitä kuinka vähän näkisin entisiä ystäviäni joita lukioaikaan näin päivittäin. Kun minä lähdin opiskelemaan Ouluun, muut jatkoivat elämäänsä kotona ja minä kokosin uuden palasen elämääni Oulussa. En nyt tarkoita että mulla mitenkään kurjaa Oulussa olisi ollut, mutta kyllä 200 kilometrin välimatka on monet ihmissuhteet pistänyt koetukselle. Toki olen saanut elämääni uusia ihania ihmisiä Oulussa ja en voisi olla kiitollisempi heistä. Vain puolessa vuodessa kuudesta täysin ventovieraasta ihmisestä tuli minulle todella tärkeitä ihmisiä joita voin todella sanoa ystävikseni. Välimatka ja etäsuhteet ovat kuitenkin muokanneet ja pistäneet minut miettimään monia asioita. Välimatka vanhoihin ystäviini on paljastanut sen ketkä todella ovat valmiita pysymään vierelläni ja keiden vierellä itse olen valmis pysymään vaikka se olisi vaikeaakin. Välimatka on koetellut myös parisuhdetta ja välillä on ollut pakko pysähtyä miettimään onko tässä nyt enää mitään järkeä. Onneksi aina kuitenkin vaikeamman jakson jälkeen on koittanut helpompi aika ja parisuhteen jatkaminen on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta kuin sen lopettaminen. 

Vaikka välimatka ja etäsuhteet ovat mutkistaneetkin monia asioita on se tuonut mukanaan myös jotain hyvääkin nimittäin sen että yhteisestä ajasta rakkaiden ihmisen kanssa ja Savossa vietetystä ajasta osaa nauttia ihan eritavalla kun on välillä erossa. Nyt kotona lomaillessani olen pyrkinyt nauttimaan jokaisesta hetkestä täällä. On maailman parasta kun illalla voi nukahtaa rakkaan viereen ja kun asioista voi keskustella kasvotusten eikä puhelimessa tai WhatsApissa. Ihanaa on myös jakaa arki toisen ihmisen kanssa ja törmätä tuttuihin ihmisiin kaupassa tai käydä arki-iltana vanhempien luona ja pikkusiskon kanssa punttisalilla. Voi vaan todeta että kyllä ihmisen on hyvä olla kotona, siellä missä kaikki rakkaat ihmiset on.