Laiska,laiskempi,laiskin minä

Tuntuu että ei vaan jaksas mitään , ainut houkutteleva vaihtoehto ois mennä nukkumaan. Tän kai siitä saa kun nukku lomalla niin pitkään yms. Tää väsymys tuntuu kuitenkin iskevän joka syksy, ja nyt mä käperryn sisälle  sillä tekosyyllä että "mitä muutakaan mä tekisin? Kaikki rakkaat asuu liian kaukana, eikä mua huvita opiskella". Nuo tosiaankin on pelkkiä tekosyitä, eikä mun elämä todellakaan ole noin surkeaa, sain siitä taas muistutuksen eilen kun näin Oonaa eilen pitkästä aikaa, neiti järjesti mulle pikku yllärin ja sain Terhin ja Jemman takaisin Sonkajärvelle. En oo enää orpo lukiossa kun sain nuo 2 naista takaisin ja nyt alkaa kuulema himo salireeni Terhin kanssa, sitten en voi enää käpertyä itsesääliin ja peiton alle kun  Terhi tulee ja repii mut kuitenkin sieltä pois :D

ps. Minni kuvittelee vissiin vieläkin olevansa pieni , yritäppä tuossa sitten venytellä kun tuo vauva tunkee syliin.