Miltä tuntuu elää pelossa? Olla kokoajan varuillaan, milloin myrsky alkaa? Alun hetkeä odottaa kauhulla, päättyykö tämä nyt eritavalla kuin ennen? Ei, ei se pääty, kaikki menee samaa rataa. Ollaan onnellisia, sitten tulee se pieni väärä teko, lause tai äänenpaino joka murskaa ja muuttaa kaiken, siitä alkaa armoton myrsky, joka kuitenkin jossain vaiheessa päättyy kivuliaaseen hiljaisuuteen. Asian annetaan olla, siitä ei puhuta, se halutaan unohtaa, sen yli yritetään päästä elämällä normaalia arkea. Jossain vaiheessa normaali arki on muuttunut onneksi taas, sitten taas odotetaan kauhulla seuraavaa myrkyä. Seuraava myrky tulee varmasti vaikka sitä ei haluaisikaan, se tulee eikä sen tuloa voi ennustaa. Sama kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Milloin se loppuu? Tai miten sen voi lopettaa?
Onko onni vain sitä että myrskyjen välissä yrittää nauttia elämästä? Tai sitä että myrskyn aikana etsii niitä asioita jotka ovat hyviä ja hyvin? Voiko myrskyisässä elämässä edes olla aidosti onnellinen? Vastaisin kyllä, sillä kaikkien myrkyjeni aikana on ollut jotain mistä olen ollut onnellinen ja kiitollinen. Jokaisesta myrkystä opitaan jotain, mitä ilman myrkyä ei olisi ehkä ikinä oppinut, tai sitten sen olisi kuitenkin joutunut joskus kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti