Syksy fiilistelyä

 Syksyn ylioppilaskirjoitukset vetelee viimeisiään ja kohta mullakin on viimein aikaa hengähtää. Perjantaina on siis mun kohdalla toinen kirjoitus päivä ja sen jälkeen saan vihdoin mun elämän takaisin. Viimeiset pari kuukautta kaikki liikenevä aika on mennyt ylppärikirjojen kanssa, monta itkupotkuraivaria ja turhautumista on koettu ja nyt pää alkaa olla poksahtamis pisteessä. Lukimisen lisäks oon kuitenkin myös nauttinut syksystä. Pimeiden ja kylmien syksyiltojen parhautta on pulahtaa rakkaan kanssa lämpimään paljuun lillumaan. Muutenkin on ihanaa vetää taas villasukat jalkaan, paksu neule päälle, pipo päähän ja kietoa iso huivi kaulaan. Juoksulenkki raikkaassa, kirpeässä syysilmassa keventää mukavasti mieltä ja tuo vastapainoa jatkuvalle lukemiselle. Ja sitten on lämmin kaakao ja pian saa juoda taas glögiä!! Kyllä syksyssä on paljon niitä ihaniakin asioita joita en ole aijemmin ehkä huomannut. Tosin sitä ikijäätä mikä mun elimistön talvella valtaa mulla ei ole ikävä. Hyrr paleltaa jo ajatuskin siitä. Onneksi kuitenkin on villasukat,viltit,netflix ja rakas jotka pitävät lämpimänä kylminä iltoina :)

Miniloma murun kanssa

Viime keskiviikkona sain mielenkiintosen ilmoituksen. T ilmoitti että lähdetään perjantaina viikonloppu reissulle "jonnekkin". Määränpää oli salaisuus ja niin perjantaina koulun jälkeen sitten lähdettiin ajelemaan kohti tuntematonta. En oo varmaan ikinä ollu niin pihalla ja jännittynyt reissuun lähtiessä kuin nyt. Onneksi oli kuitenkin autossa hermojen rauhoittaja ;) Oulussa sitten sain käskyn laittaa navigaattorin päälle ja matkan määränpää alkoi hahmottua mullekkin.  T vei mut siis viikonlopuksi Oulun Edeniin rentoutumaan. Yllätys oli todella ihana ja viikonloppu onnistunut. Syötiin reissussa hyvin, lilluttiin kylpylässä, käveltiin meren rannassa ja ihan vaan löllöiltiin. Sunnuntaina pois tullessa piipahdettiin vielä Hailuodossa katselemassa maisemia. Oli huikee paikka vaikkain vähän tuulinen. Hailuoto taitaakin olla seuraava matkakohde meille ;). Viikonlopun aikana ei tarvinnut miettiä yhtään koulujuttuja mikä oli tosi rentouttavaa ja nyt jaksaa sitten vetää loppu kirin ennen ensiviikolla alkavia kirjoituksia.

#kutsumua

Jokainen on varmasti nähnyt somessa leviävän #kutsumua kampanjan jonka ideana on saada jokaisen kiusatun ääni kuuluviin ja tehdä kiusaamisesta loppu. Kampanjan ideana on kirjoittaa sanat joilla itseä on haukuttu paperille, vetää sanat yli ja kirjoittaa lappuun sanat joilla haluaa tulla kutsutuksi ja miten itse näkee itsensä.

Tuota kampanjaa katsellessa tulee pakosti mieleen kysymys miten ihmiset voi olla näin julmia toisilleen? Kuinka montaa ihmistä onkaan kiusattu, haukuttu kauheilla sanoilla ja syrjitty. Valitettavasti minäkin olen saanut osani koulukiusaamisesta. Kiusaamiseeni liittyi vain muutama sana, muuten kiusaaminen oli hiljaista. Kaikki alkoi ala-asteella kun jäin ilman ystäviä, vielä tänäkään päivänä en tiedä syytä miksi silloiset "ystäväni" minut hylkäsivät. Monena koulupäivänä kotiin päästyäni lysähdin tyhjän kodin eteisen lattialle itkien miettimään mikä minussa on vikana? Miksi minä en kelpaa?Ylä-asteelle siirtyessäni oletin kiusaamisen loppuvan mutta seiskalla sain kuulla usein olevani läski ja ruma. Se vuosi oli elämäni rankin, aijemman koulukiusaamisen arvet revittiin auki ja viillettiin entistä syvemmiksi. Itsetuntoni oli nollassa, selvisin siitä kuitenkin koska tapasin maailman ihanimpia ihmisiä joille kelpasin.Tuon vuoden jälkeen kiusaajani onneksi lähti koulustamme. Vaikka kiusaaminen loppui kannan varmasti arpia siitä lopun ikäni, olen vaan oppinut elämään arpieni kanssa, ne ovat osa minua. Kiusaaminen kasvatti minusta vahvemman ihmisen enkä enää pienistä ilkeistä sanoista hätkähdä. Tärkeintä on että itse pidän itsestäni.

Se että itse olen sinut kiusaamiseni kanssa ei suinkaan tarkoita että toivoisin kenenkään kokevan kiusaamista. Kenenkään ei tulisi joutua silmätikuksi ulkonäkönsä, kiinnostuksen kohteidensa tai minkään muunkaan jutun takia. Annetaan kaikkien olla omanlaisia. En väitä ettei jokainen päästäisi joskus suustaan ilkeää sanaa, mutta ei tehdä siitä jatkuvaa aina yhteen ihmiseen kohdistuvaa pilkkaa.

Ennenkuin lasket suustasi ilkeän sanan, mieti miltä sinusta tuntuisi vastaanottaa sellainen sana?

Sattuisiko se?Tuntuisiko pahalta?

Jos vastaus on kyllä miksi sitten aiheuttaa toiselle sitä pahaa oloa jota itsekkään ei halua kokea?

Tehdään yhdessä tästä maailmasta parempi.