Järki vs. tunteet

Minä muutun, asiat mun ympärillä muuttuu ja mikään ei oo ennallaan. Huomaamattani matikasta jota vihasin yli kaiken on tullut asia jota ymmärrän ja osaan, siinähän noudatetaan vaan kaavoja jotka pitää opetella. Mutta entä kun elämään ei oo yhtä selkeetä kaavaa? Kaikkialla on vain  valintoja, Mitä teen elämälläni?Mitä lukion jälkeen?Pitäisikö antaa tunteen vai järjen johtaa? Entä kun kaikki muut ympärillä on ihan erimieltä asioista kun sä itse? Ne yrittää puhua järkee, mutta se ei vaan tunnu itsestä oikealle, etkä voi tai halua kertoo omaa mielipidettäsi.
Huomasin tänään miettiväni että siinä missä muut miettivät että " kun olen kirjoittanut minne menen opiskelemaan"  mä ajattelen enemmän niitä vaihtoehtoja joita mulle jää jos en läpäise ylppäreitä. Pidän oikeesti ihmeenä jos joskus saan ruotsin läpi.